Kuinka sopivasti sattuikaan, että viimeisin julkaistu blogiteksti melkein vuoden *le gasp* takaa kertoo elämää etsivästä äidistä ja sen jälkeen alkoikin kuolonhiljaisuus. Melkeinhän sitä voisi kuvitella että ko. rouvashenkilö on löytänyt etsimänsä ja viettää aikansa vuorikiipeilemässä, yhteiskuntavaikuttajana, loihtimassa gourmetaterioita kotilieden ääressä tai joka tapauksessa jossain ihan muualla kuin läppärinsä äärellä. Niinpä niin, aina voi kuvitella, mutta totuus on edelleenkin se, ettei laiska Bloggaaja ole kerta kaikkiaan viitsinyt kertoilla arjestaan niitä iänikuisia tarinoita. Riehu on edelleen Riehu, Räyhä entistäkin Räyhempi ja Mestari Juoksija hyvää vauhtia matkalla Mestari Triathlonistiksi. Bloggaaja käy töissä, tulee kotiin ja vielä jokin aika sitten aina välillä muisti käydä kouluakin. Siinäpä se.
Niin tai oli, kunnes vajaa pari kuukautta sitten yksi puhelinsoitto vei jalat alta... Ihan yllättäen nimittäin ilmoitettiin että toukokuussa olisi sitten edessä matka Wieniin! Yksin! Siis ihan yksin, ilman Von Hazard Brothersia tai Mestari Juoksijaa. Neljä yötä hotellissa! Yksin! Harkinta-aikaa käytin ehkä nanosekunnin verran ennen kuin ilmoitin tietysti lähteväni. Niin, eihän kyseessä tietenkään ole mikään huvimatka, pois se minusta. Tiukasti kirjallisissa merkeissä ollaan liikkeellä, mutta koska tämä on huviblogi, niin ei niistä sen enempää. Sen sijaan nyt tomutetaan paikat, avataan ikkunat ja annetaan tuulen puhaltaa hämähäkinseitit nurkista. Istutaan mukavasti, avataan skumppapullo ja annetaan ajatusten lentää...
