Eilen heti aamiaisen jälkeen jokaiselle ryhmälle annettiin lista kirjakaupoista, joissa käydä + kartta, johon ne oli rastilla merkattu ja käsky olla klo 13.00 edu4youssa, iltapäivän kokouspaikassa. Kansainvälinen ryhmämme (Italia, Saksa, Hollanti, Itävalta, Suomi) säntäsi kaatosateeseen suunnistamaan kohti ensimmäistä kohdetta, vakaana aikomuksenaan suorittaa kaikki rastit - myös vapaaehtoinen (mutta vain, koska sieltä oli luvattu lahja) - määräajassa, siitäkin huolimatta, että meitä ei uhattu eliminoida vaikka emme olisikaan paikalla ennen yhtä. :D
Tällä kertaa U-bahn kulki kuin unelma, puikkelehdimme vaihtoasemilla kuin paikalliset konsanaan ja joka kerta juna saapui laituriin täsmälleen samaa aikaa kuin me. Hurraa toimivalle ja riittävän laajalle metroverkostolle!! *vink, vink Helsinki. Saa laittaa vauhtia siihen rakennustouhuun* Meille oli edellisenä päivänä annettu iPadit käytettäväksi ryhmätöihin, sosiaaliseen mediaan ja suunnistamiseen, mutta hardcore-kirjaihmiset luottavat ainoastaan painettuun sanaan ja kuvaan. Niinpä 4/5 porukasta tempaisi kartat esiin jokaisessa mahdollisessa käänteessä; pois se meistä, että antaisimme teknisen laitteen kertoa missä vaihtaa linjaa tai jäädä pois! Sitä paitsi tablettia ei ole viisasta käyttää sadesuojana (varsinkaan jos sitä on tarkoitus käyttää myöhemmin), laminoitu Wien citymap ei moisesta juuri hätkähtänyt. 1-0 kirjapainotaidolle! Muuten, ehdimme ajoissa, mutta edes viimeistä ryhmää ei lähetetty kotiin, järjestäjät ovat armollisia.
Iltapäivä kuivateltiin kenkiä ja lahkeita sisätiloissa samalla, kun ulkona jälleen kerran paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Kuuntelimme luentoja ja luennoimme itse; pelottava presentaatio oli viimeinkin käsillä. Selvisin suuremmin itseäni häpäisemättä, johtunee varmaankin siitä, että käytössä oli valmiit diat, aihe tuttuakin tutumpi ja kuuntelijat erittäin vastaanottavaisia. Sekä oma pikku ryhmämme että koko porukka ovatkin mainiota sakkia, ei olisi kannattanut etukäteen jännittää. Kun vielä olen ainoa suomalainen, saan myös yllinkyllin kielikylpeä; virallinen kieli on toki englanti, mutta saksaa kuulee lähes yhtä paljon. Pysyn jo melkein kärryllä keskustelussa (JEI!) ja illan mittaan huomattiin, että on olemassa sanoja, joita kukaan ei muista englanniksi, mutta lopulta opetimme niitä toisillemme saksaksi, suomeksi ja hollanniksi.
Illallinen kukkivien kastanjoiden alla ja loppuillan "Ringtour" hämärine (valon määrästä on kyse, ei kuvauskohteista) valokuvineen kruunasivat vaiherikkaan päivän. 15 tuntia hotellista lähdön jälkeen rojahdin ovesta sisään ja hetken aikaa tuntui siltä, että kerran sänkyyn päästyäni en nouse enää. Vaan tässä sitä ollaan: luento sosiaalisesta mediasta on jatkunut jo pari tuntia, jonka ajan olen käyttänyt tuloksekkaasti surffailemalla facebookissa ja näpyttelemällä blogia...
