Ihan kuin eilen aavistelin, onnettarella todellakin on oikkunsa. Hyvän aamiaisen ja reippaan puistokävelyn jälkeen keräsin tavarani ja suunnistin metrolle hyvissä ajoin. Olin saanut selkeät ohjeet siitä, miten ensin matkustaisin linjalla U4 muutaman asemanvälin ja sen jälkeen vaihtaisin U6:een, jolla pääsisin lyhyen kävelymatkan päähän seuraavasta määränpäästäni. Helppoa, vai mitä? Niinpä niin.
Seisoin metroasemalla auringonpaisteessa tavaroineni ja kuuntelin saksankielisiä kuulutuksia, joista sain selville vain sen, että jotain poikkeavaa on tapahtunut. Metro olikin vähän myöhässä, mutta myöhästymistä pelkäävä suomalainen oli tietysti ottanut senkin huomioon matkasuunnitelmissaan. Vaan enpä tiennyt U-bahniin astuessani mihin vielä joutuisin: Seuraavalla asemalla kaikki wieniläiset ryntäsivät ulos junasta ja minun sitä ihmetellessäni joku ystävällinen lopulta hihkaisi minullekin: ”AUS!” Aha, ulos piti mennä, mutta miksi ja mihin? Hetken laiturilla pyörittyäni tajusin, että U4 lähtee todellakin takaisin sinne mistä oli tullutkin, joten suunnitelmiin tuli aikamoinen muutos. Pikainen vilkaisu linjakarttaan kertoi, että edessä olikin metromatka kolmella linjalla ja kahdella vaihdolla. Ei siis muuta kuin matkalaukkua raahaten ja kartta kädessä sukellus liukuportaisiin ja reipasta puolijuoksua U1:n laiturille. Yksi asemanväli, vaihto, muutama asemanväli, vaihto Wienin todennäköisesti isoimmalla metroasemalla ja lopulta istuin U6:ssa.
Tässä vaiheessa olisi varmasti paikoillaan esittää pahoittelut ihanille stylisteilleni Suomessa. Meillä oli mielessä kuva siitä, miten saavun paikalle seesteisenä ja tyynenä, tarkoin valitussa asussa, jokainen hiussuortuva kohdallaan ja siistissä meikissä. Muistinko jo kertoa, että täällä on tänäänkin helle? Lämpötila ja vaiherikas matka yhdistettynä painaviin kantamuksiin sai aikaan sen, että kongressitilaan rynnisti meikitön naama kirkkaanpunaisena, otsa hiessä ja tukka sekaisin ryppyiseen t-paitaan ja farkkuihin pukeutunut Bloggaaja, tietysti tyylikkäästi myöhässä. Se siitä häikäisevästä ensivaikutelmasta.
Pääsin siis kuitenkin perille, ja tähän mennessä olen jo ollut ryhmäkuvassa, kuunnellut useamman kirja-aiheisen luennon, tutustunut muihin "delegaatteihin" ja osallistunut ryhmätyöhön, jonka tavoitteena on suunnitella uusi konsepti vaikeuksissa pyristelevälle kirjakaupalle. Ryhmätyön tuloksena pitäisi olla jotain täysin uutta, iskevä ja menestyvä liiketoimintasuunnitelma, esiteltynä mielellään performanssin keinoin. Lopputulokset laitetaan youtubeen, sillä perusteella uskallan edelleen väittää että aika raskasta hommaa tämä on. Linkki ei tule jakoon ;)
