Vietin iltaa huippuporukassa eilen ja koska keskustellessa, yhteislaulaessa ja -nauraessa aika kului kuin siivillä, osa porukasta oli vielä paikalla siinä vaiheessa, kun kesäyön hämärä haihtui ja aamu koitti. Mustarastaan laulaessa valkeni uskomattoman ihana keskikesän aamu, onneksi olin hereillä sen näkemässä. Kesäaamuissa on jotain uskomatonta taikaa, kunpa vain jaksaisikin useammin olla niitä vastaanottamassa. Tai osaisi arvostaa niitä aamuja, jolloin kello herättää väkisin aikaiseen aamuun. Aina kun ei ole tarjolla hyvää seuraa, jonka kanssa valvoa auringonnousuun saakka ;) Eikä se ainakaan töitten kannalta olisi kovin fiksuakaan, kun jossain välissä olisi suotavaa nukkuakin.
Pitkän loman jälkeen oli muuten kaikinpuolin vapauttavaa ja mukavaa palata töihin. Kolmessa viikossa kertynyttä sähköpostisumaa purkaessa meni kyllä tovi jos toinenkin, eivätkä hyllyt vieläkään ole kokonaan ojennuksessa, mutta onpa noissa ainakin urakkaa johon tarttua. Sitä tuntee itsensä vielä niin uskomattoman onnekkaaksi, kun tekee työtä johon on tarkoitettu. Viihdyn työssäni todella, todella hyvin (enkä kainostele mainostaa tätä seikkaa - lähipiirin kyllästymiseen saakka), ja mitä enemmän tekemistä, sen kivempaa on. Jonkinmoinen outolintu vissiin, vaikka huhut kertovat että muitakin kaltaisiani on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti