Matkustajalaiva. Tuo uljas risteilijä, joka valkoiset kyljet hohtaen kyntää Itämerta, jonka uumenissa elämä on jatkuvaa juhlaa – ajoittaista päänsärkyä ja pahoinvointisuutta huomioon ottamatta, jonka lukuisiin kauppoihin voi hetkessä tuhlata rahansa, jonka buffetpöydät notkuvat herkkuja ja viini virtaa taukoamatta. Tai sitten ei. Tämänkertainen uljas risteilijämme on ennenkaikkea käytännöllinen: Valtaosa laivasta on autokansia ja niinpä hyttikäytävillä kaikuu iloisen puheensorinan sijasta rekkakuskien kuorsaus. Laivan kaksi kauppaa ovat auki 2,5h päivässä – eri aikaan, ja buffetpöytä toki notkuu, sitten kun sen ääreen viimeinkin on päässyt kaiken jonottamisen jälkeen. Tärkeimmät täältäkin kuitenkin löytyvät: pallomeri, lasten hehkutikkudrinkit ja neljänneskilon suklaalevyt (ensimmäinen on syöty jo).
Rekkakuskien lisäksi kanssamme matkaa tekevät lukuisat lapsiperheet ja muutama nahkaliivimotoristi, jotka nähtyään Räyhä kieltäytyi käyttämästä kirahvilompakkoaan, se kun olisi saattanut näyttää vähän lapselliselta... Rahoja kuljetetaan siis minigrip-pussissa, jossa lukee ”lomakassa”. Tämäkin on tärkeää, koska Räyhän mukaan: ”Siitä ihmiset sitten tietävät, etten ole mikään paha poika, vaan hyvä poika. Eihän mulla muuten olis edes mitään lomakassaa.” Fiksu kaveri.
Riehu on tähän mennessä ehtinyt pudota kerran alasängystä ja kerran yläsängyn reunalta roikkumasta, vetää leukoja em. paikassa ja kiivetä n. 700 kertaa alhaalta ylös tai sängystä toiseen. Tällä hetkellä von Hazard Brothers viihdyttää itseään ja toisiaan chattaamalla lomakeijun tuomilla Nintendo DS:illä; kakka-pieruhuumori naurattaa aina. Räyhän mielestä on erittäin viihdyttävää myös vinguttaa Riehua, kaikeksi onneksi se on kuitenkin kielletty lomasäännöissä ja pikku hiljaa vähenemään päin.
Kiitos lomasääntöideasta menee enemmän omatoimireissuja tehneille ystäville – terveisiä vain Hyvinkäälle! :) Säännöt laadittiin suurella innostuksella yhteistuumin, tosin iltapäivän hiljaiset tunnit ovat vaatineet veronsa ja rikkomuksia on tullut tiuhaan tahtiin. 27,5h laivamatka on lomanalkajaisiksi kelpo suoritus kenelle tahansa, saati sitten ylienergisille nuorille hirviöille. Vaan jos aika täällä tuntuukin pysähtyvän, tai ainakin kuluvan normaalia hitaammin, on tämä ikuinen iltapäivä varma tapa nollata itsensä lomatuulelle. Suosittelen siis lämpimästi työnarkomaaneille ja stressatuille – ei sillä että itse kuuluisin kumpaankaan kategoriaan... Extremeohjeena suosittelen tuijottelemaan ikkunasta merta ja sumuista säätä, sitten eilisen illan ei muuta ole näkynytkään.
(Kas, siinä missä allekirjoittanut nollaa itseään vain olemalla, ovat von Hazard Brothers ja Mestari Juoksija tehneet hytistämme esteradan. Yllättävän monta ryömimis- ja kiipeämispaikkaa voi tämänkin kokoisessa kopperossa olla.) Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että kaiken kaikkiaan tästä matkasta voi tulla melkoisen tapahtumarikas. Ai niin, virallinen laastariluku on tällä hetkellä 1. Kaikkiaan laastaria on mukana neljä paketillista + haavateipit, veikkaan että määrä ei ole yhtään ylimitoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti