Spagaatteja ja spiruetteja Scheveningenissä

Uskomatonta, miten yli kymmenenkin vuoden jälkeen koti on edelleen täällä Haagissa. Vaikka vietinkin silloin täällä vain suhteellisen lyhyen hetken - 8 kk - se oli yksi parhaista ajoista elämässäni ja sydän laulaa riemusta edelleen, kun seikkailen tutuissa paikoissa. Jos von Hazard Brothers ei olisi juuri näinä päivinä päättänyt näyttää sitä kaikkein pimeintä puoltaan, olisi tämä kolmen päivän pysähdys ollut täydellinen.

Täällä on ihan kaikkea: meri, kilometreittäin hiekkarantaa, simpukoita kerättäväksi niin paljon kuin vain kantaa jaksaa, ostosmahdollisuuksia, hyvää ruokaa... You name it, they have it. Ja sitten on Riehu ja Räyhä. Nuo veijarimaiset (ha ha) veljekset, jotka eilen aamulla onnistuivat temppuilemaan aikuisten pinnan niin kireälle, että lähitalojen seinistä taisi rappaus tippuilla samaan tahtiin kovaäänisen käskyttämisen kanssa. Ihailtavasti veljeksillä on kyllä myös taito unohtaa kaikki ikävä ja olla viimeistään tunnin päästä taas kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Kahden tunnin päästä voikin sitten aloittaa uuden temppuilun. Poikien mukaan tämä on lasten eikä aikuisten loma ja kaikki aikuisia miellyttävä voidaan unohtaa kertaheitolla.

On sitä kivaakin kuitenkin ollut, eikä kaikki aika ole mennyt kiukutteluun meiltä keneltäkään. Niitä simpukoita, niitä on kerätty pussikaupalla, mukaan varatuista minigripeistä ei ollut kuin aloitukseksi, sen jälkeen otettiin järeästi kunnon muovipussit käyttöön :D Kunnon merituulessa myös leija lentää upeasti ja Atlantin kylmiin vesiin on ainakin vähän käyty kastautumassa, lisäksi eilen illalla nähtiin suomalainen jumppaesitys spagaatteineen ja spiruetteineen (Räyhän termi) rantahiekalla. Haagin keskustassa koluttiin eilen tutut ostoskadut, Binnen- ja Buitenhof ja sainpa muilutettua perheen Mauritshuisiinkin ihastelemaan Tyttöä ja helmikorvakorua. Tämänpäiväisellä Amsterdamin retkellä oli Rijksmuseum ja Yövartio siellä kuitenkin jätettävä väliin, siihen ei matkakumppanien kärsivällisyys enää riittänyt. Eikä myöskään kahvitteluun vanhan ystävän kanssa, joten lupasin jo itselleni että jossain vaiheessa tulen taas - yksin.

Tuliaisia sentään ostettiin ja muistoja itselle. Amsterdamista löytyy kaikkea mahdollista hupsua hollantilaista, sanoo hän pehmohollannikkaat jalassaan. Kaupunki on tietysti tunnettu myös seksistä ja kannabiksesta, ja matkamuistoja näistäkin aiheista olisi löytynyt ihan tarpeeksi. Välillä piti vähän hätistellä lapsia pois tiettyjen hyllyjen luota, taisin myös jossain vaiheessa tulla sanoneeksi seuraavan kuolemattoman lauseen: "Nakut ihmiset ja se kannabis nyt vaan on sellaisia asioita, mitkä hollantilaisia kiinnostaa." Kaikeksi onneksi pojat on innostuneempia jalkapallosta ja niinpä meillä onkin matkaseurueessa nyt hollantilaisen maajoukkuepelaajan lisäksi myös Ajaxin nro 10 ihan esikuvansa tukkatyylillä. Litmasen vaaleampi painos ei vain malttaisi käyttää asuaan ennen kuin pääse elvistelemään sillä päiväkotikavereille.

Sen lisäksi, että pysähdys juuri Haagissa oli allekirjoittaneelle niin tärkeä, on muutaman päivän oleskelu samassa paikassa tehnyt hyvää muutenkin. Alkumatkan neljä yötä - neljä yöpaikkaa oli sen verran vauhdikas tahti, että vasta täällä on kunnolla kerinnyt katsoa mitä laittaa aamuisin päälle, missä tavarat yleensä ovat ja mitä kaikkea on edes tullut pakattua mukaan. Onneksi on oma auto ja tilava takapaksi, jotain ylimääräistäkin kun on kasseihin mahtunut.

Huomenna jätetään Hollanti taakse ja tehdään vielä pieni koukkaus Saksaan, ennen kuin lähdetään valloittamaan Tanskanmaata. Sitä ennen kuitenkin täytetään loputkin tavaratilasta stroopwafelseilla ja omena-Spalla + muutamalla muulla tuikitärkeällä elintarvikkeella.